Indigon kyyneleet

Unohtanut oman luovuutensa
Kiertää kehää, kiertää kehää
Miten saisi edes palasen pienimmän
tunteistaan näkyvään maailmaan
Olisi helpompi, helpompi hengittää

Vaan Luoja maailmaan indigot loi
Ja heille siniset siivet selkään soi
Niin kivusta tehty on lapset nuo
He tuskissaan etsivät tietään Luojansa luo

Indigo hengittää, hengittää yrittää
Vaan yritykseksi hengittäminen jää
Paperille voi piirtyä vain siniset kyyneleet
Jotka hetkessä ovat siniseksi vereksi kuivuneet

Unohtanut oman luovuutensa
Kiertää kehää, kiertää kehää
Mihin paeta maailman hulluutta
Kun sen varaan on päänsä lokeroitu?

Jos kyyneliin vaipuu tuon lapsen silmät, suu
Niistä kyyneleistä silta yön sineen muodostuu
Kun itkee indigo, itkee myös kuu
Silloin taivaan tarhoihin tuo lapsi verhoutuu

Eikä pieni indigo enää yksin jää
Yö kietoo hänet sinensä hämärään
Sillä ken portista kulkee tähtitarhojen taa
Saa hän turvassa Luojansa syliin nukahtaa