Harhojen kehto

Harhoista syntyy
Harhojen kehto
Kaunis on mieli, joka synnyttää sen
Äänettömänä soi
Mieleni lehto
Vie minut poluilleen, kuiskien, eksyttäen

Salassa on tuo harhojen maa
Sinne vain keskeltä varjojen kulkea saa
Polku ehjälle sielulle näkymätön on
Vaan särkyneelle se näkyvillä on

Siellä mahdoton tulee mahdolliseksi
Onneton muuttuu onnelliseksi
Vesi on vettä, humalluttaen viinin lailla
Ja särkyneet elävät huolta vailla

Sinne minäkin pääsen kerran kierrossa kuun
Syliin pojan Metsän Kuninkaan
Täysikuu heläjää säteensä tummaan polkuun
Kun vaellan maille tuon Valtiaan

Uni tekee harhoista kauneinta taikaa,
joka vierailee luonani vain öiseen aikaan
Harhani eivät enää pelota minua,
pelot ovat ajalta ennen sinua
Nykyisin olen turvassa täällä
Kaukana maasta, harhojen päällä