Harhojen kehto

Harhoista syntyy
Harhojen kehto
Kaunis on mieli, joka synnyttää sen
Äänettömänä soi
Mieleni lehto
Vie minut poluilleen, kuiskien, eksyttäen

Salassa on tuo harhojen maa
Sinne vain keskeltä varjojen kulkea saa
Polku ehjälle sielulle näkymätön on
Vaan särkyneelle se näkyvillä on

Siellä mahdoton tulee mahdolliseksi
Onneton muuttuu onnelliseksi
Vesi on vettä, humalluttaen viinin lailla
Ja särkyneet elävät huolta vailla

Sinne minäkin pääsen kerran kierrossa kuun
Syliin pojan Metsän Kuninkaan
Täysikuu heläjää säteensä tummaan polkuun
Kun vaellan maille tuon Valtiaan

Uni tekee harhoista kauneinta taikaa,
joka vierailee luonani vain öiseen aikaan
Harhani eivät enää pelota minua,
pelot ovat ajalta ennen sinua
Nykyisin olen turvassa täällä
Kaukana maasta, harhojen päällä

Indigon kyyneleet

Unohtanut oman luovuutensa
Kiertää kehää, kiertää kehää
Miten saisi edes palasen pienimmän
tunteistaan näkyvään maailmaan
Olisi helpompi, helpompi hengittää

Vaan Luoja maailmaan indigot loi
Ja heille siniset siivet selkään soi
Niin kivusta tehty on lapset nuo
He tuskissaan etsivät tietään Luojansa luo

Indigo hengittää, hengittää yrittää
Vaan yritykseksi hengittäminen jää
Paperille voi piirtyä vain siniset kyyneleet
Jotka hetkessä ovat siniseksi vereksi kuivuneet

Unohtanut oman luovuutensa
Kiertää kehää, kiertää kehää
Mihin paeta maailman hulluutta
Kun sen varaan on päänsä lokeroitu?

Jos kyyneliin vaipuu tuon lapsen silmät, suu
Niistä kyyneleistä silta yön sineen muodostuu
Kun itkee indigo, itkee myös kuu
Silloin taivaan tarhoihin tuo lapsi verhoutuu

Eikä pieni indigo enää yksin jää
Yö kietoo hänet sinensä hämärään
Sillä ken portista kulkee tähtitarhojen taa
Saa hän turvassa Luojansa syliin nukahtaa